Eskolla oli palkkapäivä. Hetken aikaa hän oli hyvin onnellinen - tunne, jota hän ei ollut tuntenut lainkaan sen jälkeen, kun Tiina oli heittänyt hänet ulos. Hän suunnitteli jo menevänsä kaupungille tai ottavansa yhteyttä johonkin vanhaan ystävään. Sitten hän avasi television ja katseli, mitä aamu-tv:ssä sinä aamuna tarjoiltiin. Hän kalpeni kauhusta: hänen naapurinsa oli aamu-tv:ssä, mies, jota Esko vihasi koko sydämestään, eniten maailmassa. Esko oli valmis karjumaan tai riistämään hengen joltakin elävältä olennolta. Esko meni keittiöön ja tahtoi romuttaa koko keittiön. Hän laski kymmeneen, mutta se ei auttanut. Sitten hän laski "Isä meidän"-rukouksen, ja rauhoittui hieman. Oli muitakin vihollisuuksia kuin Tiina, Esko tajusi. Tiina ei ollut ainoa syy hänen ongelmiinsa, niitä oli muitakin.
Esko istahti ikkunan ääreen ja katseli ulos. Kello kävi yhdeksää ja aamu oli täydellisesti valjennut. Hän tahtoi myydä ja ostaa lihaa. Se oli Eskon elämäntarkoitus. Ja nyt televisiossa sanottiin, että liha ei olisi sinä päivänä myynnissä: hänen naapurinsa sanoi niin. Jos Eskolla olisi ollut ase, hän olisi harkinnut menevänsä naapuriin kyläilylle. "Liha ei ole myynnissä. Saatanan saatana", Esko kirosi. Mielikuvissaan hän jo soitti Tiinaa tulemaan sinä päivänä "syömään", ja mielikuvissaan hän hakkaisi Tiinan maantasalle, niin, ettei nainen enää kävelisi koskaan tai ainakaan päässyt sinä päivänä ylös sängystä. Järki oli paennut Eskon päästä.
Eskon koko päivä meni tuijottaen ikkunasta ulos. Hän ei ajatellut mitään, vaan kyttäsi naapurin pihaa. Hän kyttäsi, milloin naapuri tulisi ulos, sillä hän tahtoi syöksyä vähän puhuttelemaan miestä. Tietenkin hän tekisi sen niin huoleton hymy kasvoillaan kuin mahdollista. Hän ei saisi paljastua kyttääjäksi. Hän vähän puhuttelisi miestä, ja kertoisi verkoista puissa, verkoista, jotka saattoivat lahottaa koko puun. Esko istui ikkunassa ja tuijotti, tuijotti tuijottamistaan ja odotti. Hän kärsivällisesti odotti ja odotti, sillä lihan ostaminen ja myyminen oli Eskon elämäntarkoitus, ja muuta hänen mieleensä ei mahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti